torstai 15. joulukuuta 2011

I'm in love

Olen todella löytänyt itselleni täydellisen välipalan. Liettuaan tullessani huomasin hyllyillä jugurttien vieressä Kinder Pingui hässäköitä ja niitä aloin sitten kantamaan kotiin kun oli kiva syödä niitä kouluun mennessä aamulla jne. En tiedä saako niitä Suomesta, mutta seuraavaa asiaa ei kyllä saa. Nimittäin kohukkeitta! :D Että mikä? - http://fi.wikipedia.org/wiki/Kohuke

Kohuke on ehkä typerin suomennos jonka olen ikinä kuullut. Mutta kuvaus on yksinkertainen. Kinder Pingui tyylinen rahka/juusto/kerma/maito-hommeli, suklaa kuorella. Mulla ei oo mitään hajua mitä tuolla sisällä on mut hyvää se ainakin on. Parhaimpia näistä on vielä ne joissa on unikonsiemeniä sisällä <3. Ne on ainoita joita syön ja ostinkin Maximasta näitä unikonsiemen kohukeita kaikilta merkeiltä ja testasin parhaimman. Ehdoton suosikkini oli made by Saules Pienas, vaikka se ei olekkaan kallein niin paras se ainakin oli. Söin ne kaikki poikaystäväni kanssa, joten en saannut kuvaa, mutta tässä pari kuvaa näistä maanpäällisistä ihanuuksista.





sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Joulu tulee!

Ou mai gawd, Joulu on kohta ja paljon olis tehtävä ennen sitä. Olen pitänyt pientä lomaa tässä kirjoittamisesta, kun ei vaan ole huvittanut kirjoittaa. Mutta nyt on taas putki päällä ja mikä olisi parempaa, kuin valvoa yön yli ja kirjoitella. Ulkona on semmonen myrsky, että oksat helvettiin. Ukkostaa ja tuulee ja sataa ja vaikka mitä. Tänään kävin poikaystäväni kanssa vanhassakaupungissa etsimässä lahjoja tutuille ja perheelle. Ja voin sanoa, että onneksi tämä tapahtuu vain kerran vuodessa. On ihan järkyttävä duuni ettiä perheelle lahjoja, kun mitään ne ei tarvii ja mitään eivät toivo. Kynttilät ja muut joulukrääsät on niitä (halvimpia) lahjoja naapureille yms, kun ei viitsi olla antamatta mitään ja jotain pitäisi keksiä. Joten niihin en edes kajoa. Äidille olikin yllättävän helppo löytää lahja ja ystäville, mutta mitä toisi isukille? Noh onneksi tässä on vielä aikaa ja tiistaina nokka kohti Akropoliksen ostoshelvettiä, sieltä jos sais edes ideoita ja korttien askartelukamaa. 


Koulukin stressaa just sopivasti ja tänään alkaa ensimmäiset suuremmat kokeet, ensimmäisenä matikka. Johon minun ei tarvitse osallistua (thank God). Englannin teen vain huvikseni, kun parempaa tekemistä sekin on, kun istua ja odottaa. Onneksi stressinlievitys ihmejuomaa - glögiä saa Ozaksen Prismasta ja sinne pitää taas huomenna mennä tankkaamaan polttoainetta. 


Olen tässä suunitellut paria postausta, eli niitä luultavasti tällä viikolla luvassa.


X-mas is coming! And I'm so happy, it happens only once a year. All these presents are making me go crazy, because I just don't have any idea what to give for friends and family.
Reason for that is - they don't need anything and they aren't asking for anything!
At least I am lucky and I live actually in the middle of all the shopping malls in Vilnius, so I can just go and see if I get any ideas from those.
Also my bigger exams are starting today with maths, but I am again lucky enough so I don't have to do it. Good for me. :) English exam I'm going to do just for fun.
I have on my mind few ideas what to write about, so probably this week I will get those done.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Get some!

Tämä viikko on mennyt koulussa oikein mukavasti, kaksi päivää kipsillä vielä ja liettuan kokeesta tuli ysi. Ei kaikki kuitenkaan voi mennä hyvinkään. Menin saksan tunneille täällä Liettuassa, kun olen opiskellut sitä jo neloselta, mutta oppitunnit olivat täyttä tuskaa. Oppilaat eivät tienneet mitä maailma on saksaksi edes. Lisäksi he puhuvat koko ajan liettuaa siellä, mutta kun minä kysyin mitä tehdä englanniksi opettajani sai raivokohtauksen. Ajattelin että lopetan sen ja opiskelen vaikka liettuaa siinä välissä. No se kävi opettajille, mutta nyt he sanovat muutaman viikon päästä, että minun pitää mennä niille tunneille. Eikä minun tarvitse tehdä siellä mitään, opettaja ei aio edes kysyä minulta mitään. No sepä hienoa, taas yksi tunti jossa saan olla vain paikallani. Huomenna haluaisin puhua rehtorini kanssa, että saisin vaihtaa saksan venäjään, koska sitä oikeasti haluisin oppia. Jos venäjän opettaja suostuu opettamaan minulle edes vähän olisin jo todella iloinen. Toivon parasta.



Nyt toiseen aiheeseen, johon otsikko viittaakin. Sain kutsun lähteä perjantaina hieman ammuskelemaan kiekkoja ystäväni kanssa ja aion ottaa kameran mukaan, joten odotan innolla tulevaa. Saa nähdä miten siinä onnistun, mutta en malta odottaa perjantaita ollenkaan. Siitä kerron sitten myöhemmin lisää. :D

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Nanopostaus

Mua ei väsytä nyt ollenkaan, kun olen nukkunut viikonloppuna yli sallitun rajan ja nyt päätin sitten kirjoitella hieman. Kävin siis teatterissa tänään, mentiin ystäväni kanssa sinne tavattiin luokka teatterin ulkopuolella. Näytös oli hieman erilainen, kuin odotin sillä siinä oli vain 8 näyttelijää ja katsomo oli rakennettu ympyrässä istuvien näyttelijöiden ympärille. Näytös oli komediaa ja se oli kokonaan lonkalta vedetty. Eli näyttelijät itse keksivät mistä puhutaan. Se koostuikin sitten monista pienistä tarinoista henkilöiden ensimmäiseltä luokalta ensisuudelmaan. Ymmärsin yllättävän paljon hommasta ja vain pari juttua jouduin pyytämään käännettäväksi. Yksi tarinoista olikin käännetty valmiiksi, kun se oli tarina englannin tunnista koulussa. Muutama tarina olivat myös melko surullisia ja katsomossa olikin tippa linssissä joillakin. Muuten näytös oli huumorin ympärille perustettu. Itse nautin todella näytöksestä ja sen jälkeen sainkin henkivartijat taluttamaan melkein kotiovelle asti. Huomasin myös, että yksi hyvistä ystävästini asuu melkein naapurissani. Rakastan liettualaista kohteliaisuutta (varsinkin miehiltä) viedä ystävät bussipysäkille tai sitten ihan kotiin asti. Suomessa tälläistä harvoin tapahtuu. Yksi hyvä syy lisää tulla Liettuaan! 


Nyt sitten siihen aiheeseen, joka hieman pudotti sitä iloista tunnelmaa. Tajusin vasta vartti sitten, että ystäväni Suomesta tuli luokkansa kanssa Vilnaan viikko sitten ja lähtivät takaisin pari päivää sitten. Olisimpa tajunnut tämäm aikaisemmin niin olisin päässyt puhumaan suomea ihan facetoface. Olisi niin rentouttavaa välillä tavata suomalaisia. Oltaisiin voitu mennä vaikka kahville keskustaan tai jotain. No se on nyt missattu, tästä edes kyttään Facebookkiani vielä tarkemmin! :D


Nyt taidan mennä nukkumaan, etten nukahda huomenna fysiikan tunnille.
PS. Suosittelen lämmöllä Liettuassa kävijöitä käymään CoffeeInn kahviloissa! Nami!


Kuva: We <3 it

Teatteriin

Tänään olen siis menossa teatteriin luokkani kanssa ilalla. Näytöksen nimeän en itse edes tiedä, mutta en kyllä kauheasti välitäkkään. Olen kulttuuriperheestä, jossa äitini on aina rakastanut teatteria, ooperaa ja balettia. Hän opettaa työkseen teatteritekniikkaa, eli kaikkea maskeerauksesta lavasteisiin. Hänen mukanaan olen toukkaiästä lähtien ollut teattereissa ja oopperoissa. Valitin ja itkin harvoin lapsena, niin minut oli helppo ottaa duuniin mukaan. Jos kyllästyin katselemiseen etsin itselleni sopivan paikan ja aloin nukkumaan. Teatteria aloin itse harrastamaan joskus päikkärissä, mutta mulla ei ole juuri muistoja siitä. Sekin harrastus jäi, kun ryhmässä oli pari apinaa jotka aina sotkivat kaiken (olin itse niiiin kypsä :D). Pidin pitkään taukoa näyttelemisestä, mutta jouduin musiikkiluokalle kolmosella ja siitähän se riemu repesi. Hoilaan kohta joulujuhlassa Enkeli taivasta ihan kuset housussa koko koululle ja oppilaiden vanhemmille nelosluokkalaisena. Pahoja kokemuksia vain siitä jäi, onneksi lopetin seiskalle mennessä. 


Harrastukseni jatkui, kun isäni heitti läpällä että menisin kesäteatteriin. Olin juuri menossa yläasteelle ja suostuin siihen sitten mielelläni. Harjoituksissa ja näytöksissä meni lähes puoli vuotta ja ystäviä se riemastutti, kun minulla oli 33 näytöstä reilussa kuukaudessa. Elin kesäteatterissa silloin, aamulla teatteriin ja takaisin illalla. Rakastin sitä, eikä se minua harmittanut etten saannut "lomaa". Seuraavana syksynä menin harrastamaan teatteria ihan kerhoon. Se sopi minulle hyvin ja näytteleminen on aina ollut todella luonnollista ja vapauttavaa. Harrastin teatteria kahden vuoden ajan kerhossa ja siihen väliin mahtui myös yksi harrastelijateatterin tekemä näytelmä. Koulu meni siinä teatterin ohella hyvin, mutta kaipasin omaa aikaani myös. Samaa aikaa kävin myös yhdeksättä vuottani kuvataidekoulussa ja lopetin sen päättötyöhön kahdeksannella luokalla. Siihen jäi myös teatteri, sain siis koko yhdeksännen luokkani täysin omistettua koululle. Kyllä niillä arvosainoilla olisi päässyt parempiinkin lukioihin, mutta päätin mennä TSYKkiin luonnontiedelinjalle. Isäni kävi saman koulun, joten ajattelin jatkaa perinnettä.


Joten siinä olisi pieni elämänkertani harrastuksistani, mutta siis tänään menen ihastelemaan Liettualaista teatteria ja pääsen vertailemaan sitä Suomen teatteriin. En malta odottaa! Tapaan venäläisen ystäväni, joka asuu saman kadun varrella keskustassa ja hän saa opastaa minut teatteriin. En viitsi alkaa seikkaileaan yksin ja hän on muutenkin todella hyvää seuraa. Yksi parhaimmista jätkistä, joita olen koskaan tavannut. Hän on, kuin veli minulle ja juttu luistaa helposti hänen kanssaan. Eli vinkki sinne Suomeen: Liettuasta löytää läheltä superkohteliaita ja mukavia tyyppejä! ;)

tiistai 11. lokakuuta 2011

Hedari

Hei, mulla alko noin päivä siiten ihan törkee päänsärky ja saan todella harvoin päänsärkyä. Se ei sitten millään halunnut mennä pois ja aamulla herätessä jatkui heti. Aina, kun kumarruin niin päässä sumeni ja tuntu, että aivot valahtaa lattialle. Menin kuitenkin kouluun särkylääkkeitten jälkeen, mutta en vaan pystynyt keskittymään ollenkaan ja seuraavalla välkällä menin terkkarille (again) ja se lähetti mut sitten kotiin kuumeen mittausten yms. jälkeen. Kotiin tullessa oli pakko tehdä jotain ruokaa, koska nälkäisenä päätäni jomotti kahta kauheammin. Tein sitten kaura-omenapaistosta super vauhdilla, että pääsisin nukkumaan nopeasti ja nukahdin 5 tunniksi. Kun heräsin ystäväni lähetti viestiä ja kysyin samalla, miksi en nähnyt häntä ensimmäisellä (ja ainoalla) tunnilla. Kuulma hänelläkin on ankara päänsärky, joten tällästä täällä. 


Liettuassa on meneillään joku ihme viirus, opiskelijoita on kuollut siihen jo muutama Vilnassa ja Klaipedassa. Ja lehdessä kerrotaan, että 60% Vilnan opiskelijoista on sairaana tai heillä on oireita esim. pientä yskää. Syksy on kyllä suosikkivuodenaikani, mutta yleensä vietän sen aina sairaana. 


Ja lopuksi parin vuoden takaisia kuvia syksyisestä Suomesta.





maanantai 10. lokakuuta 2011

Kuulumisia


Mro! Olen alkanut tottumaan kipsiin, vaikka se hidastaakin elämääni oikein mukavasti ja sormet puutuvat välillä niin, että sattuu. Muuten en murtumaa, edes tunne ja kipulääkkeille ei ole tarvetta. Lähetin röntgenistä saamani kuvat isälleni, joka on lääkäri ja kysyin kuinka pahalta näyttää. Hänen mielestään se on pieni, mutta ärsyttävä ja paranemiseen kunnolla kestäisi 4-5 viikkoa. En sanoisi, että olen urheilullinen, mutta olen paljoa duunaava. Tämä kipsi siis ei sovi minulle, nyt haluaisin vain mennä juoksemaan, laittamaan ruokaa ja tiskaamaan. Mitään näistä en kuitenkaan voi tehdä ja se saa vereni kiehumaan. Huomenna on lentopallo reenit ja niihin en voi osallistua ainakaan kolmella kerralla. Huomenna menen sinne henkiseksi tueksi ystävilleni ja vaikka pisteiden laskijaksi. Voisihan siellä vaikka treenata oikean käden habaa jos huvittaa. 


Koulussa menee kohtalaisesti, ymmärrän päivä päivältä enemmän ja helppoja tekstejä pystyn kääntämään pienellä avulla. Liettua ei mielestäni ole hirveän vaikeaa, vaikka luultavasti onkin vaikein osaamistani kielistä. Englantia puhun sujuvasti ja siihen syynä onkin myös se, että olen puhunut melkein ja ainoastaan englantia kohta 3 vuotta. Oikeastaan englannin opettajani luuli minun olevan jenkki, kun hän kysyi kuinka pitkään olen asunut Suomessa ja selitti myöhemmin, mitä hän oli luullut monta viikkoa. :D Saksaa ymmärrän hyvin, mutta puhun tyydyttävästi. Sama homma ruotsissa. Liettuaa olen oppinut huimasti ja se yllättää, jopa itsenikin. Parissa kuukaudessa sanavarastoni on 400-500 sanaa + lauseita ja kielioppia. Tavoitteeni on puhua, edes auttavasti Jouluun mennessä. Jouluna olisi myös tarkoituksena mennä Suomeen ihastelemaan lunta. Toivotaan, että niin käy. En ole hirveästi jaksanut opiskella liettuaa, vaan olen oppinut sitä koko ajan ympäriltäni. Ymmärrän yleensä n. 10-100% aiheesta, mistä puhutaan. 


Kohta menenkin tekemään syksyn viimeisistä kanttarelleista ruokaa ja nauttimaan syksyisestä illasta. :)

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Sunnuntain urakka

Nyt viimeinen otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin tämän postauksen tekemistä. Kerron hinnoista Liettuassa ,hieman pakkeleista ja muista ostoksista. Eli yleensä sanon, että Liettuassa on kolme kertaa halvempaa. Mikä Suomessa maksaa neljä euroa, täällä se maksaa neljä litaa. Ei tietenkään aina ja riippuen mistä puhutaan. Esimerkiksi Vero Modassa on aivan samat hinnat, kuin Suomessa. Liettuassa on kyllä enemmän suurempia alennuksia, koska yleensä kalliimmat tuotteet jäät hyllyille ja niistä pitää päästä eroon. Eli Liettuassa kannattaa alet käydä läpi, sieltä saa kansainvälisiltäkin merkeiltä roimia alennuksia.


Offtopic


Ruokaostokset ovat taas noin kolme kertaa halvemmat, kala on kallista ja perunat halpoja. Itse en pitä hirveästi punaisesta lihasta (en minkään hippiaatteen takia), koska maku on melko karmea ja kana maistuu paremmalle. Siksi diettini on melkein 100 prosenttisesti kanaa, kalkkunaa, kalaa + rehut, riisit ja muut härötykset. Possua syön, ehkä kerran puolessa vuodessa jos silloinkaan. Liettuassa onneksi kanaa löytyy paljon ja hintaa on sille yleensä noin 4-6 euroa/1kg. Suomalaisia tuotteitakin löytyy (Prismasta eniten), mutta hinnat ovat vähän mitä sattuu. Jotkut ovat tosi halpoja ja joistakin en viitsi maksaa edes niin paljon. Ruokakerma pitää aina mennä ostamaan Prismasta, kun en ole missään nähnyt mitään vastinetta sille. Liettuassa makeiset ja viinat ovat halpoja. Tupakka ei myöskään ole liian kallista, aski on about 2-4 euroa ja salakuljetetut ovat varmasti vieläkin halvempia. 


Palvelut esim. hieronta, solarium ja manikyyrit ovat hieman halvempia kuin Suomessa. Kynteni lohkesi inhottavasti, joten sain sen korjattua femmalla Akropoliksessa. Solariumia en ota, mutta hintoja olen seurannut ja minuutti on yleensä noin reilut kolmekymmentä senttiä euroissa. Asuminen on melko halpaa, maksan 250 euro vuokrasta (joka on melko paljon Liettuassa) ja noin 50-100 euroa kaasusta, sähköstä, vedestä jne. Lämmitys ei ole vielä alkanut täällä ja se tuleekin maksamaan paljon. Asun kuitenkin todella hyvässä paikassa ja nätissä asunnossa, joten vuokrani on siihen verrattuna sopiva.


Nyt miehet voivat lopettaa lukemisen, jos eivät halua kuullaa pakkeleista. Blogistani ei todellakaan ole tulossa ihqu life-style blogi, jossa kerron uusista H&M legginsseistäni etc. Tämä vain sopi aiheeseen hyvin. Eli tein hieman ostoksia noin viikko sitten Ozaksen ostoskeskuksessa ja tutustuin Inglot nimiseen meikkisarjaan. Ostin vain uuden siveltimen ja maksoin noin 5 euroa siitä. Kaupassa kuitenkin huomioni vei todella kauniit ja värikkäät meikit. Kaupassa saa itse koota haluamansa meikkipaletin huulipunista luomiväreihin ja tarkoituksena olisi käydä hieman shoppailemassa siellä myöhemmin. Sivellin, jonka ostin on ihanan pehmeä ja todella hyvälaatuinen. Muutamaa luomiväriä kokeillessani huomasin, että niissä on todella paljon pigmenttiä ja vaikuttavat korkealaatuisilta. Hintoja en valitettavasti jäänyt urkkimaan, mutta uskon hintojen olevan halpoja. Inglottia on mielestäni Suomessakin, mutta jokainen googlettakoon itse missä ne sitten ovat.




The Body Shopista löysin uuden dödön, jonka mielyttävästä tuoksusta pidän. Sen kokeilemista en ole vielä aloittanut, mutta vaikuttaa lupaavalta. Seuraavasta kaupasta sain kulmille geelin ja keräsin samalla pari freebietä edellisistä kaupoista.







Tuota D&G:n hajuvettä olen käyttänyt ja rakastuin siihen todella. Onneksi kohta on joulu! 


Prismasta muuten löysin hyvän esimerkin roimista alennuksista. Puman t-paidan sain alle kuudella eurolla 26:n sijaan. Olen alkanut tykkäämään enemmän väreistä viimeisen kuukauden aikana. Yleensä pukeudun mustaan, ruskeaan, valkoiseen ja harmaaseen. Koulussa pitää pitää myös matalaa profiilia väreissä, joten olen vapaa-aikana tykästynyt violettiin ja muihin kirkkaimpiin väreihin. Johtuukohan se Liettuan harmaudesta. Ystäväni sanoi joskus, että ensimmäinen asia, joka hänelle tulee mieleen Liettuasta on harmaa teollisuusalue :D. Kyllähän se vähän pitää paikkansa, ainakin joskus...





Pahoittelen typoista, jos niitä on ja tärähtäneistä kuvista. Yhdellä kädellä kirjoittaminen on perseestä ja kuvaaminen järkkärillä vieläkin hauskempaa.

perjantai 7. lokakuuta 2011

3 weeks

Ensimmäisenä pahoitteluni, hinta aiheinen postaus on todella myöhässä ja saan sen tehtyä tänä viikonloppuna vasta. Minulla kävi todellinen tuuri, kun mursin sormeni eilen lentopalloa pelatessa. Jysähti kovaa vasemman käden keskariin ja se turposi melkosesti. En tuntenut hirveää kipua ja liikuttelemaan pystyin helposti, joten ajatteli  ettei se nyt murtunut ainakaan ole. Illalla se alkoi mustumaan ja päätin, että menisin tänään kouluun terkkarille näyttämään ja ottamaan pari kipulääkettä. Kaverini lähti kääntämään minulle kolmannella tunnilla terkkarille, mitä oli tapahtunut. Muuten sormi oli ihan kunnossa, pientä särkyä, turvonnut ja vaikea koukistaa nyrkkiin. Terkkari antoi sitten jotain kipua lievittävää rasvaa ja sitoi sormeni kiinni. Sain ohjeiksi mennä lääkäriin kuvauttamaan koulun jälkeen. Teknologian (vapaasti käännettynä liettuasta) tunnilla, joka on oikeastaan keramiikan tunti en sitten yhdellä kädellä hakaten saannut mitään aikaiseksi. Liikunnastakin jouduin jäämään pois, joka harmitti minua suuresti. 


Terkkarin paketti


Koulun jälkeen kodin kautta lääkäriin ja siellä käskivät mennä röntgeniin paperihommien jälkeen. Sormesta otettiin pari kuvaa ja taas venaamaan tuloksia. Kävi ilmi, että sormeni on nivelen kohdalta murtunut ja paranemiseen kestäisi kolme viikkoa.
Käsi pantiinkin kipsiin kokonaan, melkein kyynärpäähän asti keskari, nimetön ja pikkurilli mukana tukemaan. En todellakaan ole tyytyväinen tähän, koska toivoin saavani lastan tämän sijaan. Kahden viikon päästä joudun käymään tarkastuksessa ja röntgenissä. Toivon todella paljon, että saisin edes pienemmän siteen tähän. Ehkä sitten kahden viikon päästä...


Kipsillä mennään



Olen koko pienen ikäni säilynyt ilman mitään haavoja kummempaa ja nyt kahden kuukauden jälkeen Liettuaan saapumiseni jälkeen menen ja murran kesoni. Ompa helkkarin hauskaa. Rakas lentopallokin joutuu nyt jäämään nurkkaan pitkäksi aikaa. Hommaan kului reilut kaksi tuntia sairaalassa, mutta he olivat kuitenkin mukavia tyyppejä. Röntgeniä venatessa juttelimme parin muun potilaan kanssa, koska hekin olivat menossa röntgeniin. Toisella pojista oli ranne ihan paskana, kun pallo oli eka lyönnyt ja joku oli vielä kaatunut käden päälle. Toisella pojista oli vasen nimetön mennyt koripallossa samoin, kuin minulla. Nyt toivon itselleni pikaista paranemista ja tämän kipsin sietämistä. Onko muilla mennyt sormi ja millaista hoitoa sille saitte? Please leave a comment.

maanantai 3. lokakuuta 2011

We all live in a yellow submarine

Tänään oli mukava päivä jo aamusta lähtien, aamulla kouluun ja poikaystäväni saapui takaisin Vilnaan päivällä. Hänellä oli mukana myös vähän "tuliaisia". Kahvinkeitin saapui! Ainut ongelma on, ettei se ollut ihan sellainen, kuin kuvittelin. Se olikin Philipsin espressokeitin. Tykkään espressosta, joten se sopii sen puolen minulle hyvin. Keittimen toimimaan saaminen olikin jo uusi ongelma. Ohjeita ja keitintä räplätessä menikin tunti, kunnes vedet olivat lattialla, kone vaan höyrysi ja metelöi. Luovutin ja ehdotin, että menisimme syömään ulos, en viitsinyt enää säätää mitään ruokaa. Joten menimme läheiseen Submarine nimiseen ravintolaan, joka onkin kadun toisella puolella. Pizzat siellä ovat todella hyviä, joten suosittelen todellakin tätä paikkaa. Kahedelle ruokaa, olut, kivenäisvesi, espresso ja suklaakakku alle 20 euroa yhteensä. Osoite on Kalvariju g. 125 ja se on todella viihtyisä paikka. Tullaan varmasti käymään siellä vielä jatkossakin.


Mahat täynnä kotona jatkoimme espressoperkeleen kanssa sotaa, se ei vaan halunnut toimia millään. Vedet valahtivat alta lattialle ja silloin meinasi koko roska lentää ikkunasta ulos. Hieman kiroamista ja koko homma alusta. Kaikki ohjeiden mukaan luultavati jo kymmenettä kertaa ja tällä kertaa se toimiikin! Purut sisälle ja eikun kone käyntiin. Ensimmäinen kuppi onnistuikin, toinen oli kuin teetä. Kolmannen yrityksen jälkeen luovutin ja annoin sen olla. Sain myös hiustenkuivaimen, joten lähden tästä kohta suihkuun. Ylihuomenna olisi luvassa uutta postausta hinnoista ja hieman naisia (miksi ei miehiäkin) kiinnostavasta aiheesta: meikeistä. 


Kuva: we <3 it

tiistai 27. syyskuuta 2011

Ottaa päähän taas vaihteeksi

Joinakin päivinä koulu ei maistu ollenkaan mulle. Varsinkaan, kun tietää maksavansa 880 litaa kuukaudessa opetuksesta, jota ei edes saa. Koulussa minulle parhainta on kaverit ja niiden takia menenkin kouluun, mutta olen huomannut kuinka jotkut opettajat eivät välitä pätkän vertaa minun oppimisestani. Opettajan tehtävä on opettaa ja varmistaa, että oppilas oppii. No ei näköjään tässä koulussa. Jotkut opettajat antavat minulle materiaalia mitä pitää tehdä, kääntävät mistä puhutaan jne. Sitten on tietysti niitä monia poikkeuksia, jotka olettavat minun olevan joku hemmetin kone. Hyväksi esimerkiksi voin antaa fysiikan. Olen istunut siellä tunneilla kohta kuukauden päivät ja kuunnellut hölönpölöä aikani kuluksi. Ei läksyjä ei mitään materiaalia, eikä käännöksiä. Tänään isketään koe eteen ja sanotaan, että tee. Yhteiskuntaoppi on samassa kerhossa, akka höpöttää koko tunnin ja jengi kirjottaa vihkoon. Olis tosi hienoa, jos kertoisit edes mistä te puhutte! Etiikan tunneilla sama juttu jatkuu, opettaja pölpöttää koko tunnin ja minä maksan liettuan kielen kuuntelemisesta. 


Huomenna olisi tarkoitus puhua hieman luokanvalvojani kanssa, että jotkut opettajat voisivat tehdä viiden minuutin extraa töitä ja se helpottaisi erittäin paljon. En pyydä paljon, mutta en halua koulussa roikkua kuunnellen ja istuskellen myöskään. Laskin, että kahdeksan oppiainetta menee aina istumiseen tuppisuuna, mistähän minä maksan täällä...



maanantai 26. syyskuuta 2011

Siivousurakka

Tänään on edessä kunnon siivous lattiasta katoon ja läksyjä. Tässä video englanniksi, jonka kaverini linkitti minulle. Jokainen sanokoot oman mielipiteensä. Jotkut asiat ovat totta ja jotkut, ehkä osatotuuksia. Kuin kommenteissa lukikin, ei tämä mikään maanpäälinen taivas ole. Vaan niitä Adadas ja Adike pukuisia juippeja kannattaa vältellä, koska ne puukottavat sinut puhelimesi takia. Teistä olen hieman erimieltä myös, ehkä ne ovat hyvät verrattuna Puolan teihin! :D

Viikonlopun sana: säänmukainen pukeutuminen

Tämä postaus oli tarkoitus julkaista eilen, mutta tulikin pari muuttujaa enkä jaksanut bloggailla yhtään. Kuitenkin tässä on taas vaihteeksi koulustani ja viikonlopustani vähän juttua. Koulussa on ollut melko kiire. Kaksi projektia tehtävänän ja läksyjä, Suomi-projektini esittelin tänään kolmesti eri luokille. Tänään on joku Euroopan kielten päivä tai jotain sellaista, joten pari ryhmää teki englannin tunnille projekteja eri kielistä. Minulle suotiin tietenkin suomen kieli ja maa itsessään. Opettaja taisi innostua vähän liikaa siitä, koska hän pyysi minua esittämään sen ensin omalle luokalleni, yseille ja vielä kahdennelletoista luokalle. Yleisöä kuitenkin kiinnosti Suomi aika pajon ja kovasti kyselivätkin.

Viikonloppuna olinkin ulkona aika paljon, lauantaina menin ilotulitusnäytökseen kahden ystäväni kanssa Vingis puitoon. Kiertelimme keskustassa hieman ennen näytöstä ja eksyimme yhteen kojuun, jossa myytiin kaikkea rusetti aiheista tavaraa. Nuori tyttö oli myymässä ja puhui melko hyvää englantiakin, joten päätin kannattaa hänen yritystään ja ostin itselleni reilulla eurolla sormuksen. Lauantaina oli aurinkoinen ja kaunis päivä, mutta melko viileä ja olin varustautunut hupparilla ja farkuilla näytökseen. Kuulin pari minuuttia ennen näytöstä, että koko roska kestää neljä tuntia. Mikäs siinä, kahvikuppi käteen ja hytisemään neljäksi tunniksi. Näytös oli kuitenkin erittäin näyttävä, vaikka liettualainen hippibändi ei hirveästi iskenyt. He pitivät tunnelmaa yllä melkein kahden tunnin ajan. Näytöksen jälkeen sain onneksi kyydin kotiin, koska seikkaileminen kotiin sieltä metiköstä yhdentoista aikaan olisi ollut mahdoton tehtävä. Hyvät fiilikset jäi koko reissusta ja puistosta, ehkä uudestaan joku kerta! 

Sunnuntaina lähdin ulos kävelylle ystäväni Maxin kanssa, aikomuksena oli mennä vanhaan kaupunkiin Coffee Inn nimiseen kahvilaan, mutta kaikki paikkat olivat ihmisiä pullolaan. Kahdenkymmenen minuutin odotuskaan ei houkutellut, joten kävelimme vain ympäriinsä ja katselimme maisemia. Päivä loppuikin kauppareissiin, illalliseen Submarine nimisessä ravintolassa ja X-files jaksoihin. Beatlessin ystäville suositten kyseistä ravintolaa, koska ravintola on täynnä Beatles aiheista kamaa ja musiikkia. Ruokakaan ei ole ollenkaan pahaa, hintakin on juuri sopiva. Suklaakakku reilulla erolla, nami!

Uusi lelu


Matkalla Vingikseen





Jaakko Eino Kalevi Liettuassa livenä

maanantai 12. syyskuuta 2011

Miks joka päivä sataa?

No tämä postaus menikin sitten tälle viikolle, tarkoituksena oli kirjoittaa se viime viikolla siis. Syyksi voisin sanoa sen, että olen ollut perjantaista lähtien sairaana. Perjantaina aamulla huomasin, ettei minusta ole kouluun lähtemään ja jäin kotiin. Tappaakseni aikaa aloin katsomaan MTV:tä, mutta nukahdin sitten kuudeksi tunniksi (heheh). Viikonloppu meni sitten yskänlääkkeiden ja teen parissa, kunnes eilen luokkakaverini sanoi, että nyt mennään eikä meinata. Olin tulossa varmaan mökkihöperöksi kotona, joten lähdin kaupunkiin hänen ja hänen kaverinsa kanssaan. Pääsin taas säheltämään, kun missassin pysäkkini ja menin siinä yskänlääken takia ihan tokkurassa varmaan kuuden bussipysäkin päähän. Sitten tajusinkin, että nyt ollaan menossa jonnekin minne EI pitäisi. Seuraavalla pysäkillä pois, tien yli ja toiseen bussiin. Sähläykseeni menikin pieni tovi, kunnes olin taas keskustassa.


Eilen keskustassa oli menossa taas jotain koripallohaiheista häppeninkiä konsertin muodossa. Sinne ei kuitenkaan viitsinyt jäädä lojumaan, vaan lähdimme tallaamaan jonkun helkkarin älynväläyksen takia jollekkin kukkulalle. Melkein kuolin portaissa, yskin keuhkot pihalle ja hyvä etten pyörtynyt kaiken kukkuraksi. Kun sitten oltiin päästy kiroilten sen typerän mäen huipulle, oltiin siellä pari minuuttia. Ja eikun takaisin alas! Kiilakoroilla ja polvet hyytelönä niitä kuolettavia portaita alas tullessa ei paljon naurattanut. Sieltä lähdettiin pelaamaan biljardia joen toiselle puolelle jollekkin miniostarille, jonka nimi ei tule mieleen. Kahden tunnin päästä olinkin jo kotona keittelemässä teetä. 


Näkymää pirulliselta kukkulalta


Tänään menin kuitenkin kouluun, koska en tykkää missata koulua. Lisäksi fysiikan tunnilla jouduin pitämään pienen esitelmän, josta oli sopinut jo aikaisemmin opettajani kanssa. Ideana oli se, että olin käynyt samat asiat jo vuotta aiemmin. Sepitin reilun vartin mittaisesti muutamaa lakia englanniksi, joska kirjassamme asiat on esitelty niin huonosti. Mikäs siinä, sain kympin pelkästään kertomalla jo aiemmin oppimani! :D Eikä fysiikka ole ainoa oppiaine, jonka olen jo opiskellut. Suurimman osan olen käynyt jo ihan peruskoulussa. Kemiassa olenkin vuoden edellä. Ei taida jäädä viimeiseksi esitelmäksi...


Kouluni on muutenkin melko rento, verrattuna Suomen kouluihin. Läksyjä saan silloin tällöin (eikä se johdu pelkästään siitä, etten pystyisi tehdä liettuankielisiä kotitehtäviä). Kaksi venäläistä poikaa ovat ritarilliseti lupautuneet kääntämään minulle, mitä tunnilla tehdään ja saan todella kiittää heitä tästä. He ovat minulle kuin isoveljiä, joita minulla ei koskaan ollut. Olen jo niin tykästynyt Vilnaan ja kouluuni, että tiedän lähdön olevan vaikeaa. Vaikkakin olen kyllästynyt sateeseen. Nytkin sataa kuin Esterin persuksesta ja ukkostaa. Joten näissä tunnelmissa mennään eteenpäin. 




Edit: Ja siihen muuten loppui Suomen matka koripallon EM-kisoissa. Suomi hävisi Slovenialle 60-67. On aihetta kuitenkin olla ylpeä Suomen pelaamisesta. Tässä on vielä monta vuotta edessä, monta tilaisuutta panna parastaan. PS. Tietääkö joku ihana ihminen miten voin katsoa nettiteeveetä täällä? Vai onko se mahdotonta? Kiitos.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Why Reality Show?

Tämän takia, Brainstorm on varmaan musiikin, jota kuuntelen top3 listalla. Suosittelen lämmöllä kyseistä bändiä. Täällä minä odottelen Brainstormin saapuvan Liettuaan keikalle. Nami! 



What's in her bag?


Elikkäs koulussa olen ollut nyt melkein viikon ja ajattelin pistää tälläisen postauksen tänään. Laukkuni sisältö vaihtelee päivittäin, riippuen aineista koulussa yms. Tässä on kuitenkin jokaisen päivän perusta. 


 -Kännykkä (+kuulokkeet)

Kuolisin varmaan ilman puhelinta. Se sisältää kalenterini, kaikki tärkeät tapahtumat, bussiaikatauluni ja lukujärjestykseni. Ilman sitä en lähde kotoa. Samalla voin kuunnella bussissa musiikkia soittimesta, ettei tule aika pitkäksi.


 -Lompakko


Rahat, Kela-kortti, vakuutukset yms. kulkevat mukana. Koulussa voin sitten ostaa kahvia tai kotimatkalla käydä kaupassa.


 -Naaman ehostusvälineet


Huulikynä, Diorin Lip Maximizer huulikiilto, Yves Rocherin mansikkahuulirasva ja peili. Näillä saa feissin näyttämään jotenkin siedettävältä esim. sadekuuron jälkeen, niin_kuin_eilen.


 -Sanakirja


Joka päivä joudun siihen turvautumaan, ilman sitä koulupäivä on melkoista helvettiä. Omassani on 25 000 sanaa ja tähän mennessä olen kaiken tarvittavan siitä löytänytkin.


 -Kirjat


Kirjani vaihtuvat päivittäin riippuen lukujärjestyksestä, mutta tässä pari hyödyllisintä.
Maol taulukot pelastaa matikan tunnit, kun et ymmärrä mitään. Lisäksi koulusta saamani Po truputi Lithuanian for beginners-kirjat ovat aina mukanani, niitä voi täytellä välitunneilla ja muuna vapaa-aikana. Kuitenkin nämä ovat myös oppikirjani liettuan tunneille.


 -Avaimet


No en pääsisi kotiin muuten, enkä pystyisi lukitsemaan ovea ilman niitä. Joskus aamulla (lue:  joka päivä) paniikki iskee, kun en muistakkaan minne avaimet viimeksi laitoi ja bussiin on kiire, mutta ovi pitää saada auki ja suljettua! 


Joten tälläistä tänään, mutta tällä viikolla kerron vähän enemmän päivärutiineistani ja koulunkäynnistä täällä.

torstai 1. syyskuuta 2011

Lapsen eka päivä koulussa

Tänään siis alkoivat koulut Liettuassa ja tottakai pääsin kehäämään taas. Ensiksi aamulla kiireessä katsoin kelloa väärin ja juoksin bussiin, kunnes huomasin perillä että minulla on puolitoista tuntia aikaa koulun alkuun. Aloin sitten kävelemään ympäriinsä. Samalla huomasin, että kaikilla muksuilla oli kukkia mukana, joten kirjoitin poikaystävälleni, että pitäisikö minullakin olla. Onneksi ostinkin kolme vaaleanpunaista ruusua, sillä kaikki luokkatoverinikin toivat. 


Kun sitten raahauduin koululle (etuajassa tietenkin) järkyttävä harmaa nallekarhumaskotti tuli halailemaan ja jakamaan karkkia. Tuntui, kuin olisin taas menossa ensimmäiselle luokalle. Sisällä sitten oli kolme opettajaa, joilta kysyin minne pitäisi mennä ja yksi heistä opastikin sitten luokkaani. Ajattelin vain, että hymyile ja älä välitä katseista. Siinä menikin tuskallisen pitkät viisitoista minuuttia, kun puheenaihe oli heillä Suomi, englannin ja liettuan kieli. Pari uskaltautuikin jopa puhumaan pari sanaa, pyysivät sanomaan jotain suomeksi, kehuivat kauniiksi ja kysyivät mitä minä täällä teen. En taida oikein sopeutua joukkoon, koska vaikka olenkin vain 166cm pitkä, kaikki luokkani tytöt ovat minua lyhempiä. Enkä ole mikään suomalainen stereotypia, minulla ei ole blondeja hiuksia tai sinisiä silmiä. Kidutusvartin jälkeen mentiin ulos kuuntelemaan jotain puhetta, johon en jaksanut edes keskittyä. Alkoi satamaan ja menimme vaahteran alle suojaan. Siinä meni seuraavat viisitoista minuuttia.






Seuraavalla tunnilla jaettiin muutamia lappuja, jotka olin jo saannut aiemmin ja sitten minut ja joku muu uusi oppilas esiteltiin luokalle ja painotettiin, etten puhu liettuaa. Kolme tyttöä kysyivät, haluaisinko lähteä heidän kanssa keskustaan syömään, joten lähdimme sinne taksilla sateen takia. Ajattelin, että tämä saattaisi auttaa minua sopeutumaan huomenna, kun minulla olisi edes joku jolle puhua. 







Kouluni on melko pieni ja minun luokallani on vain 24 oppilasta. Tottakai on ymmärrettävää, että Liettuassa melkein yhdeksäntuhatta litaa naperon opiskelusta vuodelta on melko huima hinta. Koulussa kuitenkin Lacostet vilkkuivat ja iPhonet, joten ei mitään uutta minulle. Olen tottunut siihen Suomessakin, että normaalituloisella voi hyvinkin olla Lacostea päällä tai älypuhelimia. Tottakai Nokia taisi viedä voiton Applelta tällä kertaa. Koulussa piti olla päällä bleiseri, joka vaihdetaan myöhemmin koulupuvun takiksi, kun sellaiset saadaan. Onneksi perjantaisin saa pitää päällään vaikka havajipaitaa, shortseja ja sukkia sandaaleissa, jos lystää.




(Kuvat: We <3 it)

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Ilouutisia

Tänään kaupungilla pyöriessäni huomasin, että poikaystäväni oli soittaut ja soitin takaisin. Sain kuulla uutisia, jotka saivat veren kiehumaan sisälläni. Vuokranantajamme oli lähettänyt sähköpostiviesti, että hän on antanut meille lupaamansa asunnon läheiselle tuttavalleen ja toivotti meille onnea uuden asunnon etsimiseen.

Silloin kilahti ja tuntui siltä, että jos joskus kaikki paska voisi kaatua päälle, niin se tapahtui tänään. Osoitteenmuutos on tehty. Kaikki postini menee kyseiseen osoitteeseen muutaman päivän kuluttua. Liput on varattu matkalle. Isäni (joka tuo kamamme perässä), lauttalippu on varattu. Kaikki on suunniteltu valmiiksi. Ei tarvitsisi, kuin allekirjoittaa paperit ja saisimme muuttaa asuntoon samana päivänä. Kyseinen riivaja oli kirjoittanut meille mustaa valkoisella, että hän vuokraa meille asuntonsa. Tapahtuman olisin ymmärtänyt vielä jossain määrin, jos olisimme kuulleet tästä kuukausi sitten!  Kyse ei ole mistään muusta, kuin äärimmäisen härskistä vittumaisuudesta.

Pahimmasta raivostani ja huutamisestani aloin keskittyä olennaiseen, asunnon löytämiseen. Edes väliaikainen asunto kelpaisi nyt. Yhden asunnon hyvältä paikalta saimme järkättyä Vilnasta. Ongelma on, että joku on varannut sen ennen meitä ja SAATTAA muuttaa asuntoon muutaman päivän sisällä. Jos ei, niin asunto on meidän. Olemme ottaneet härskisti käyttöön kavereiden kaverit ja kaikki mahdolliset tuttavat, joilla saattaisi olla edes joku idea päässään. Onneksi tilanne on nyt valoisampi ja meillä on edes muutama vaihtoehto, mutta olen edelleen raivoissani. En todellakaan ole antautumassa helpolla ja sanomassa: " Aijaa no me etitään viikossa toinen asunto, ei se mitään! :) ". Haluan todellakin jutella kyseisen henkilön kanssa puhelimessa tahi kasvokkain ja selvittää tämän sotkun. Vähintä, mitä hän nyt voi tehdä on auttaa meitä löytämään toinen asunto, mutta se taitaa olla liikaa pyydetty. 


Tämä kuvaa hyvin, miltä tänään tuntui.
(We <3 it)
Onko muilla kokemuksia raivostuttavista ongelmista vuokra-asuntojen tai vuokranantajien kanssa? Please leave a comment down below!

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Iiik 11 päivää!

Aika menee supernopeesti, viimeisiä muuttolaatikoita on pakkailtu ja papereita fiksailtu. Ensi viikolla matka Turkuun ja Ikeaan. Tänään tehtiin lennolle check-in netissä ja huomenna pakkaaminen jatkuu. Lomaa sentään minulla on vielä reilu kuukausi ja nautin siitä kaikessa rauhassa! Muutama kiva postausidea on päässäni pyörinyt, niistä sitten lisää myöhemmin.


Kuvat: Google, We <3 it

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Aiheesta kukkaruukkuun

Aiheesta todellakin poikkeavaa asiaa. Facebookkia selaillessani löysin linkin, jota tylsistyneenä aloin lukemaan. Aiheena sukupuolineutraali avioliitto.


http://masinoija.wordpress.com/2011/07/05/avoin-kirje-sukupuolineutraalin-avioliiton-vastustajille/

Allekirjoitan linkin postauksen, jokaista pilkkua myöten. Eikä tätä asiaa vie eteenpäin pelkästään homot, vaan me muut myös. Itse kuusitoistavuotiaana, ateistina ja heterona tämä koko show on mennyt mielestäni, jo niin naurettavaksi, että toivotaan itse Jeesuksen saapuvan ja kertovan meille sen totuuden. Siihen asti pysyn Saatanan puolella. 

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Ulkomaille muuttavan muistilista

Itselleni on tullut ajankohtaiseksi miettiä, mitä kaikkea pitääkään muistaa ennen, kuin sitten viimein jättää Suomen. Monia asioita ei olisi edes luullut tarvitsevansa tehdä, joten tein listan muutamasta. Listani poikkeaa hieman muista, koska olen kuitenkin lähdössä vuodeksi_ kalustettuun_vuokrakämppään_opiskelijana_EU-maahan. 


1. Hammaslääkäriajan varaus. 


Vaikka hammaslääkärin laadulla tai muulla hygieenialla ei ole eroa. Tulee halvemmaksi (tahi ei) käydä hammaslääkärin tarkastuksessa Suomessa. Minäkin sain ajan  hammaslääkärin vähän vajaa kuukauden päähän (ruinasin ja selittelin tarpeeksi pitkään), joten ei kannata jättää tätä viimeiseksi.


2. Muuttoilmoitus.


Kaavakkeen täyttö Postissa tai maistraatissa. More info: http://www.posti.fi/muuttoilmoitus/

3. Kela


Tukien esim. asumistukien saajien on ilmoitettava Kelalle olosuhteiden muuttumisesta. Lisäksi jopa tilapäisestä ulkomailla asumisesta pitää ilmoitaa Kelalle samoin, kuin Suomeen paluusta.
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/291007100618HS?openDocument


4. Piskit ja mirrit


Jos karvakamu lähtee mukaan matkaan, kannattaa fiksata kaikki paperit ja rokotukset jne. ennen... niistä voi tulla vääntöä tullissa. 
http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/tuonti_ja_vienti/

5. Pakkaaminen


Pakkaa vain tarvittava mukaan, turhan roskan voit myydä, kierrättää tahi heittää pois. Tietysti riippuu mitä pakkaat mukaasi siitä, oletko muuttamassa vakituisesti ulkomaille vai tietyksi ajaksi. Rehut annat sukulaisille ja naapureille.


6. Millä pois Suomesta?


Mietit ajoissa millä ja milloin muutat pois. Kaverin pakuun saa hyvin yksiön/kaksion tavarat. Jos muuttosi tapahtuu extemporella otat halvimman lennon Ryanairilta ja otat mukaan vain sen, minkä matkustamoon saa tuoda. Omalla kohdallani matka tapahtuu lentokoneella Liettuaan ja tavara tulee perässä pakulla. Samalla mieti mitä teet autollesi/mopollesi/veneellesi/...? Ota myös selvää ajoneuvosi paperihässäköistä.
http://lmgtfy.com/?q=auto+ulkomaille+muuttaessa

7. Kieli? Kulttuuri? Tavat?


Tunnetko kulttuurin? Entä etikettisäännöt? Onko paikallinen kieli sinulle tuttu? Kieltä oppii pakosta, mutta helpointa sinun, hermojesi ja turvallisuutesi takia on tuntea kohdemaasi kielestä edes jotain.
Englantia puhutaan (ainakin kohtalaisesti) lähes kaikkialla, joten perussanasto olisi hyvä tuntea. Oli kohdemaasi kieli vaikka Nicaragualainen viittomakieli, on sinun hyvä osata vähintäänkin numerot mieluiten yhdestä sataan (+ tuhat, kaksituhatta, miljoona jne.), kylläei ja apua. Lisäksi on hyvä tietää muutamia yleisimpiä lauseita ja kysymyssanat (mitä, missä, milloin, kuinka paljon, kuinka monta, mitä kello on? etc.). 
Samat säännöt käyvät myös Kanarian matkoilla tai Amerikan road tripillä. Tärkeimpiin asioihin (esim. vuokrasopimuksen laatimiseen) palkkaa tulkki, jos kielitaitosi ei siihen riitä. Kulttuurishokin välttämiseksi: googleta. Kysy. Tiedä. Tunne. 
Jos sinulla on jo ennestään kontakteja kohdemaan paikallisiin tai vaikka ulkosuomalaisiin siellä, ota yhteyttä heihin. Luultavasti/toivottavasti he lupaavat auttaa sopeutumaan ja saamaan arjesta kiinni. Lisäksi heiltä voi kysyä jos jokin mietityttää. Samallaa käytä härskisti avuksesi tuttujesi kavereiden kavereita, jotka tuntevat jonkun kohdemaastasi. Maailma on pieni ja on paljon mukavampi mennä vieraaseen maahan, kun jo tunnet jonkun sieltä.


Lykka till! 


Tämä on vain lyhyt muistilista, (eikä kata kaikkea!) mitä valmisteluja sinun tulee tehdä!





tiistai 28. kesäkuuta 2011

Czech me out!

Prahasta kotiuduin melkein viikko sitten, mutta sen jälkeen pitikin lähteä sukuloimaan, joten Prahan esittely tulee hieman myöhässä. Tämä postaus on kuvapainotteinen, koska muistikortti täyttyi aika vauhdilla muutamassa päivässä. 1132 kuvaa oli loppujen lopuksi koneella reissun jälkeen. Eli lähdimme viideostoista päivä Prahaan Helsingistä, joten olimme Prahassa näyttelyn avajaisissa. Olimme aikaisin liikkeellä torstaina, joten jouduimme odottamaan ulkona parikymmentä minuuttia. 


Pitkin kaupunkia oli teipattu tämän jätkän kuvia.
Näyttelyhallissa oli tälläinen kauppa, joka täyttyi myöhemmin kaikella matkamuistokrääsällä.





Itse hallista otettu kuva, näyttelyä ei kuitenkaan ollut näin monta kerrosta.

Puolan osastossa sai raaputtaa omia kuviaan maalatulle seinälle.



Islannin osastossa oli täysin valkoinen pieni talo, jossa tämä reilusti kaksimetrinen nainen luki kirjaa ääneen.





Suomen osasto oli performanssi, joka oli koko ajan käynnissä. Naiseksi puettu mies, haitaria "soittava" valkoinen jätkä ja turkistaan viskova nainen.

Performanssin yhtenä kohtana oli naisen heittämä turkis lattialla, jolloin shemale tuli ja alkoi nalkuttamaan suomeksi kenelle tahansa, joka oli lähellä. Hän käski nostamaan turkiksen avuttomalle naiselle. Jotkut ajattelivat, että performanssi oli jo ohi ja luulivat että mies tuli vain huvikseen v*ttuilemaan, joten melko köyhä idea oli Suomellakin.





Liettuan opiskelijoiden osastossa oli kaksi tekijää (kuvat edempänä) ja se koostui maalauksista, piirroksista, veistoksesta ja kattoon asti kohoavista naruista joihin oli sidottu erilaisia ötököitä ja muita mörköjä.















Tuli myös syötyä, ehkä liikaakin. Onneksi Prahassa ruoka on halpaa ja hyvää, joten sitä kannattaa ahtaa niin paljon, kuin maha vetää.