Nanopostaus

Mua ei väsytä nyt ollenkaan, kun olen nukkunut viikonloppuna yli sallitun rajan ja nyt päätin sitten kirjoitella hieman. Kävin siis teatterissa tänään, mentiin ystäväni kanssa sinne tavattiin luokka teatterin ulkopuolella. Näytös oli hieman erilainen, kuin odotin sillä siinä oli vain 8 näyttelijää ja katsomo oli rakennettu ympyrässä istuvien näyttelijöiden ympärille. Näytös oli komediaa ja se oli kokonaan lonkalta vedetty. Eli näyttelijät itse keksivät mistä puhutaan. Se koostuikin sitten monista pienistä tarinoista henkilöiden ensimmäiseltä luokalta ensisuudelmaan. Ymmärsin yllättävän paljon hommasta ja vain pari juttua jouduin pyytämään käännettäväksi. Yksi tarinoista olikin käännetty valmiiksi, kun se oli tarina englannin tunnista koulussa. Muutama tarina olivat myös melko surullisia ja katsomossa olikin tippa linssissä joillakin. Muuten näytös oli huumorin ympärille perustettu. Itse nautin todella näytöksestä ja sen jälkeen sainkin henkivartijat taluttamaan melkein kotiovelle asti. Huomasin myös, että yksi hyvistä ystävästini asuu melkein naapurissani. Rakastan liettualaista kohteliaisuutta (varsinkin miehiltä) viedä ystävät bussipysäkille tai sitten ihan kotiin asti. Suomessa tälläistä harvoin tapahtuu. Yksi hyvä syy lisää tulla Liettuaan! 


Nyt sitten siihen aiheeseen, joka hieman pudotti sitä iloista tunnelmaa. Tajusin vasta vartti sitten, että ystäväni Suomesta tuli luokkansa kanssa Vilnaan viikko sitten ja lähtivät takaisin pari päivää sitten. Olisimpa tajunnut tämäm aikaisemmin niin olisin päässyt puhumaan suomea ihan facetoface. Olisi niin rentouttavaa välillä tavata suomalaisia. Oltaisiin voitu mennä vaikka kahville keskustaan tai jotain. No se on nyt missattu, tästä edes kyttään Facebookkiani vielä tarkemmin! :D


Nyt taidan mennä nukkumaan, etten nukahda huomenna fysiikan tunnille.
PS. Suosittelen lämmöllä Liettuassa kävijöitä käymään CoffeeInn kahviloissa! Nami!

Kuva: We <3 it

Teatteriin

Tänään olen siis menossa teatteriin luokkani kanssa ilalla. Näytöksen nimeän en itse edes tiedä, mutta en kyllä kauheasti välitäkkään. Olen kulttuuriperheestä, jossa äitini on aina rakastanut teatteria, ooperaa ja balettia. Hän opettaa työkseen teatteritekniikkaa, eli kaikkea maskeerauksesta lavasteisiin. Hänen mukanaan olen toukkaiästä lähtien ollut teattereissa ja oopperoissa. Valitin ja itkin harvoin lapsena, niin minut oli helppo ottaa duuniin mukaan. Jos kyllästyin katselemiseen etsin itselleni sopivan paikan ja aloin nukkumaan. Teatteria aloin itse harrastamaan joskus päikkärissä, mutta mulla ei ole juuri muistoja siitä. Sekin harrastus jäi, kun ryhmässä oli pari apinaa jotka aina sotkivat kaiken (olin itse niiiin kypsä :D). Pidin pitkään taukoa näyttelemisestä, mutta jouduin musiikkiluokalle kolmosella ja siitähän se riemu repesi. Hoilaan kohta joulujuhlassa Enkeli taivasta ihan kuset housussa koko koululle ja oppilaiden vanhemmille nelosluokkalaisena. Pahoja kokemuksia vain siitä jäi, onneksi lopetin seiskalle mennessä. 


Harrastukseni jatkui, kun isäni heitti läpällä että menisin kesäteatteriin. Olin juuri menossa yläasteelle ja suostuin siihen sitten mielelläni. Harjoituksissa ja näytöksissä meni lähes puoli vuotta ja ystäviä se riemastutti, kun minulla oli 33 näytöstä reilussa kuukaudessa. Elin kesäteatterissa silloin, aamulla teatteriin ja takaisin illalla. Rakastin sitä, eikä se minua harmittanut etten saannut "lomaa". Seuraavana syksynä menin harrastamaan teatteria ihan kerhoon. Se sopi minulle hyvin ja näytteleminen on aina ollut todella luonnollista ja vapauttavaa. Harrastin teatteria kahden vuoden ajan kerhossa ja siihen väliin mahtui myös yksi harrastelijateatterin tekemä näytelmä. Koulu meni siinä teatterin ohella hyvin, mutta kaipasin omaa aikaani myös. Samaa aikaa kävin myös yhdeksättä vuottani kuvataidekoulussa ja lopetin sen päättötyöhön kahdeksannella luokalla. Siihen jäi myös teatteri, sain siis koko yhdeksännen luokkani täysin omistettua koululle. Kyllä niillä arvosainoilla olisi päässyt parempiinkin lukioihin, mutta päätin mennä TSYKkiin luonnontiedelinjalle. Isäni kävi saman koulun, joten ajattelin jatkaa perinnettä.


Joten siinä olisi pieni elämänkertani harrastuksistani, mutta siis tänään menen ihastelemaan Liettualaista teatteria ja pääsen vertailemaan sitä Suomen teatteriin. En malta odottaa! Tapaan venäläisen ystäväni, joka asuu saman kadun varrella keskustassa ja hän saa opastaa minut teatteriin. En viitsi alkaa seikkaileaan yksin ja hän on muutenkin todella hyvää seuraa. Yksi parhaimmista jätkistä, joita olen koskaan tavannut. Hän on, kuin veli minulle ja juttu luistaa helposti hänen kanssaan. Eli vinkki sinne Suomeen: Liettuasta löytää läheltä superkohteliaita ja mukavia tyyppejä! ;)

Hedari

Hei, mulla alko noin päivä siiten ihan törkee päänsärky ja saan todella harvoin päänsärkyä. Se ei sitten millään halunnut mennä pois ja aamulla herätessä jatkui heti. Aina, kun kumarruin niin päässä sumeni ja tuntu, että aivot valahtaa lattialle. Menin kuitenkin kouluun särkylääkkeitten jälkeen, mutta en vaan pystynyt keskittymään ollenkaan ja seuraavalla välkällä menin terkkarille (again) ja se lähetti mut sitten kotiin kuumeen mittausten yms. jälkeen. Kotiin tullessa oli pakko tehdä jotain ruokaa, koska nälkäisenä päätäni jomotti kahta kauheammin. Tein sitten kaura-omenapaistosta super vauhdilla, että pääsisin nukkumaan nopeasti ja nukahdin 5 tunniksi. Kun heräsin ystäväni lähetti viestiä ja kysyin samalla, miksi en nähnyt häntä ensimmäisellä (ja ainoalla) tunnilla. Kuulma hänelläkin on ankara päänsärky, joten tällästä täällä. 


Liettuassa on meneillään joku ihme viirus, opiskelijoita on kuollut siihen jo muutama Vilnassa ja Klaipedassa. Ja lehdessä kerrotaan, että 60% Vilnan opiskelijoista on sairaana tai heillä on oireita esim. pientä yskää. Syksy on kyllä suosikkivuodenaikani, mutta yleensä vietän sen aina sairaana. 


Ja lopuksi parin vuoden takaisia kuvia syksyisestä Suomesta.

Kuulumisia

Mro! Olen alkanut tottumaan kipsiin, vaikka se hidastaakin elämääni oikein mukavasti ja sormet puutuvat välillä niin, että sattuu. Muuten en murtumaa, edes tunne ja kipulääkkeille ei ole tarvetta. Lähetin röntgenistä saamani kuvat isälleni, joka on lääkäri ja kysyin kuinka pahalta näyttää. Hänen mielestään se on pieni, mutta ärsyttävä ja paranemiseen kunnolla kestäisi 4-5 viikkoa. En sanoisi, että olen urheilullinen, mutta olen paljoa duunaava. Tämä kipsi siis ei sovi minulle, nyt haluaisin vain mennä juoksemaan, laittamaan ruokaa ja tiskaamaan. Mitään näistä en kuitenkaan voi tehdä ja se saa vereni kiehumaan. Huomenna on lentopallo reenit ja niihin en voi osallistua ainakaan kolmella kerralla. Huomenna menen sinne henkiseksi tueksi ystävilleni ja vaikka pisteiden laskijaksi. Voisihan siellä vaikka treenata oikean käden habaa jos huvittaa. 


Koulussa menee kohtalaisesti, ymmärrän päivä päivältä enemmän ja helppoja tekstejä pystyn kääntämään pienellä avulla. Liettua ei mielestäni ole hirveän vaikeaa, vaikka luultavasti onkin vaikein osaamistani kielistä. Englantia puhun sujuvasti ja siihen syynä onkin myös se, että olen puhunut melkein ja ainoastaan englantia kohta 3 vuotta. Oikeastaan englannin opettajani luuli minun olevan jenkki, kun hän kysyi kuinka pitkään olen asunut Suomessa ja selitti myöhemmin, mitä hän oli luullut monta viikkoa. :D Saksaa ymmärrän hyvin, mutta puhun tyydyttävästi. Sama homma ruotsissa. Liettuaa olen oppinut huimasti ja se yllättää, jopa itsenikin. Parissa kuukaudessa sanavarastoni on 400-500 sanaa + lauseita ja kielioppia. Tavoitteeni on puhua, edes auttavasti Jouluun mennessä. Jouluna olisi myös tarkoituksena mennä Suomeen ihastelemaan lunta. Toivotaan, että niin käy. En ole hirveästi jaksanut opiskella liettuaa, vaan olen oppinut sitä koko ajan ympäriltäni. Ymmärrän yleensä n. 10-100% aiheesta, mistä puhutaan. 


Kohta menenkin tekemään syksyn viimeisistä kanttarelleista ruokaa ja nauttimaan syksyisestä illasta. :)

Sunnuntain urakka

Nyt viimeinen otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin tämän postauksen tekemistä. Kerron hinnoista Liettuassa ,hieman pakkeleista ja muista ostoksista. Eli yleensä sanon, että Liettuassa on kolme kertaa halvempaa. Mikä Suomessa maksaa neljä euroa, täällä se maksaa neljä litaa. Ei tietenkään aina ja riippuen mistä puhutaan. Esimerkiksi Vero Modassa on aivan samat hinnat, kuin Suomessa. Liettuassa on kyllä enemmän suurempia alennuksia, koska yleensä kalliimmat tuotteet jäät hyllyille ja niistä pitää päästä eroon. Eli Liettuassa kannattaa alet käydä läpi, sieltä saa kansainvälisiltäkin merkeiltä roimia alennuksia.

Offtopic

Ruokaostokset ovat taas noin kolme kertaa halvemmat, kala on kallista ja perunat halpoja. Itse en pitä hirveästi punaisesta lihasta (en minkään hippiaatteen takia), koska maku on melko karmea ja kana maistuu paremmalle. Siksi diettini on melkein 100 prosenttisesti kanaa, kalkkunaa, kalaa + rehut, riisit ja muut härötykset. Possua syön, ehkä kerran puolessa vuodessa jos silloinkaan. Liettuassa onneksi kanaa löytyy paljon ja hintaa on sille yleensä noin 4-6 euroa/1kg. Suomalaisia tuotteitakin löytyy (Prismasta eniten), mutta hinnat ovat vähän mitä sattuu. Jotkut ovat tosi halpoja ja joistakin en viitsi maksaa edes niin paljon. Ruokakerma pitää aina mennä ostamaan Prismasta, kun en ole missään nähnyt mitään vastinetta sille. Liettuassa makeiset ja viinat ovat halpoja. Tupakka ei myöskään ole liian kallista, aski on about 2-4 euroa ja salakuljetetut ovat varmasti vieläkin halvempia. 


Palvelut esim. hieronta, solarium ja manikyyrit ovat hieman halvempia kuin Suomessa. Kynteni lohkesi inhottavasti, joten sain sen korjattua femmalla Akropoliksessa. Solariumia en ota, mutta hintoja olen seurannut ja minuutti on yleensä noin reilut kolmekymmentä senttiä euroissa. Asuminen on melko halpaa, maksan 250 euro vuokrasta (joka on melko paljon Liettuassa) ja noin 50-100 euroa kaasusta, sähköstä, vedestä jne. Lämmitys ei ole vielä alkanut täällä ja se tuleekin maksamaan paljon. Asun kuitenkin todella hyvässä paikassa ja nätissä asunnossa, joten vuokrani on siihen verrattuna sopiva.


Nyt miehet voivat lopettaa lukemisen, jos eivät halua kuullaa pakkeleista. Blogistani ei todellakaan ole tulossa ihqu life-style blogi, jossa kerron uusista H&M legginsseistäni etc. Tämä vain sopi aiheeseen hyvin. Eli tein hieman ostoksia noin viikko sitten Ozaksen ostoskeskuksessa ja tutustuin Inglot nimiseen meikkisarjaan. Ostin vain uuden siveltimen ja maksoin noin 5 euroa siitä. Kaupassa kuitenkin huomioni vei todella kauniit ja värikkäät meikit. Kaupassa saa itse koota haluamansa meikkipaletin huulipunista luomiväreihin ja tarkoituksena olisi käydä hieman shoppailemassa siellä myöhemmin. Sivellin, jonka ostin on ihanan pehmeä ja todella hyvälaatuinen. Muutamaa luomiväriä kokeillessani huomasin, että niissä on todella paljon pigmenttiä ja vaikuttavat korkealaatuisilta. Hintoja en valitettavasti jäänyt urkkimaan, mutta uskon hintojen olevan halpoja. Inglottia on mielestäni Suomessakin, mutta jokainen googlettakoon itse missä ne sitten ovat.

The Body Shopista löysin uuden dödön, jonka mielyttävästä tuoksusta pidän. Sen kokeilemista en ole vielä aloittanut, mutta vaikuttaa lupaavalta. Seuraavasta kaupasta sain kulmille geelin ja keräsin samalla pari freebietä edellisistä kaupoista.

Tuota D&G:n hajuvettä olen käyttänyt ja rakastuin siihen todella. Onneksi kohta on joulu! 


Prismasta muuten löysin hyvän esimerkin roimista alennuksista. Puman t-paidan sain alle kuudella eurolla 26:n sijaan. Olen alkanut tykkäämään enemmän väreistä viimeisen kuukauden aikana. Yleensä pukeudun mustaan, ruskeaan, valkoiseen ja harmaaseen. Koulussa pitää pitää myös matalaa profiilia väreissä, joten olen vapaa-aikana tykästynyt violettiin ja muihin kirkkaimpiin väreihin. Johtuukohan se Liettuan harmaudesta. Ystäväni sanoi joskus, että ensimmäinen asia, joka hänelle tulee mieleen Liettuasta on harmaa teollisuusalue :D. Kyllähän se vähän pitää paikkansa, ainakin joskus...

Pahoittelen typoista, jos niitä on ja tärähtäneistä kuvista. Yhdellä kädellä kirjoittaminen on perseestä ja kuvaaminen järkkärillä vieläkin hauskempaa.

3 weeks

Ensimmäisenä pahoitteluni, hinta aiheinen postaus on todella myöhässä ja saan sen tehtyä tänä viikonloppuna vasta. Minulla kävi todellinen tuuri, kun mursin sormeni eilen lentopalloa pelatessa. Jysähti kovaa vasemman käden keskariin ja se turposi melkosesti. En tuntenut hirveää kipua ja liikuttelemaan pystyin helposti, joten ajatteli  ettei se nyt murtunut ainakaan ole. Illalla se alkoi mustumaan ja päätin, että menisin tänään kouluun terkkarille näyttämään ja ottamaan pari kipulääkettä. Kaverini lähti kääntämään minulle kolmannella tunnilla terkkarille, mitä oli tapahtunut. Muuten sormi oli ihan kunnossa, pientä särkyä, turvonnut ja vaikea koukistaa nyrkkiin. Terkkari antoi sitten jotain kipua lievittävää rasvaa ja sitoi sormeni kiinni. Sain ohjeiksi mennä lääkäriin kuvauttamaan koulun jälkeen. Teknologian (vapaasti käännettynä liettuasta) tunnilla, joka on oikeastaan keramiikan tunti en sitten yhdellä kädellä hakaten saannut mitään aikaiseksi. Liikunnastakin jouduin jäämään pois, joka harmitti minua suuresti. 

Terkkarin paketti

Koulun jälkeen kodin kautta lääkäriin ja siellä käskivät mennä röntgeniin paperihommien jälkeen. Sormesta otettiin pari kuvaa ja taas venaamaan tuloksia. Kävi ilmi, että sormeni on nivelen kohdalta murtunut ja paranemiseen kestäisi kolme viikkoa.
Käsi pantiinkin kipsiin kokonaan, melkein kyynärpäähän asti keskari, nimetön ja pikkurilli mukana tukemaan. En todellakaan ole tyytyväinen tähän, koska toivoin saavani lastan tämän sijaan. Kahden viikon päästä joudun käymään tarkastuksessa ja röntgenissä. Toivon todella paljon, että saisin edes pienemmän siteen tähän. Ehkä sitten kahden viikon päästä...

Kipsillä mennään

Olen koko pienen ikäni säilynyt ilman mitään haavoja kummempaa ja nyt kahden kuukauden jälkeen Liettuaan saapumiseni jälkeen menen ja murran kesoni. Ompa helkkarin hauskaa. Rakas lentopallokin joutuu nyt jäämään nurkkaan pitkäksi aikaa. Hommaan kului reilut kaksi tuntia sairaalassa, mutta he olivat kuitenkin mukavia tyyppejä. Röntgeniä venatessa juttelimme parin muun potilaan kanssa, koska hekin olivat menossa röntgeniin. Toisella pojista oli ranne ihan paskana, kun pallo oli eka lyönnyt ja joku oli vielä kaatunut käden päälle. Toisella pojista oli vasen nimetön mennyt koripallossa samoin, kuin minulla. Nyt toivon itselleni pikaista paranemista ja tämän kipsin sietämistä. Onko muilla mennyt sormi ja millaista hoitoa sille saitte? Please leave a comment.

Ottaa päähän taas vaihteeksi

Joinakin päivinä koulu ei maistu ollenkaan mulle. Varsinkaan, kun tietää maksavansa 880 litaa kuukaudessa opetuksesta, jota ei edes saa. Koulussa minulle parhainta on kaverit ja niiden takia menenkin kouluun, mutta olen huomannut kuinka jotkut opettajat eivät välitä pätkän vertaa minun oppimisestani. Opettajan tehtävä on opettaa ja varmistaa, että oppilas oppii. No ei näköjään tässä koulussa. Jotkut opettajat antavat minulle materiaalia mitä pitää tehdä, kääntävät mistä puhutaan jne. Sitten on tietysti niitä monia poikkeuksia, jotka olettavat minun olevan joku hemmetin kone. Hyväksi esimerkiksi voin antaa fysiikan. Olen istunut siellä tunneilla kohta kuukauden päivät ja kuunnellut hölönpölöä aikani kuluksi. Ei läksyjä ei mitään materiaalia, eikä käännöksiä. Tänään isketään koe eteen ja sanotaan, että tee. Yhteiskuntaoppi on samassa kerhossa, akka höpöttää koko tunnin ja jengi kirjottaa vihkoon. Olis tosi hienoa, jos kertoisit edes mistä te puhutte! Etiikan tunneilla sama juttu jatkuu, opettaja pölpöttää koko tunnin ja minä maksan liettuan kielen kuuntelemisesta. 


Huomenna olisi tarkoitus puhua hieman luokanvalvojani kanssa, että jotkut opettajat voisivat tehdä viiden minuutin extraa töitä ja se helpottaisi erittäin paljon. En pyydä paljon, mutta en halua koulussa roikkua kuunnellen ja istuskellen myöskään. Laskin, että kahdeksan oppiainetta menee aina istumiseen tuppisuuna, mistähän minä maksan täällä...

Miks joka päivä sataa?

No tämä postaus menikin sitten tälle viikolle, tarkoituksena oli kirjoittaa se viime viikolla siis. Syyksi voisin sanoa sen, että olen ollut perjantaista lähtien sairaana. Perjantaina aamulla huomasin, ettei minusta ole kouluun lähtemään ja jäin kotiin. Tappaakseni aikaa aloin katsomaan MTV:tä, mutta nukahdin sitten kuudeksi tunniksi (heheh). Viikonloppu meni sitten yskänlääkkeiden ja teen parissa, kunnes eilen luokkakaverini sanoi, että nyt mennään eikä meinata. Olin tulossa varmaan mökkihöperöksi kotona, joten lähdin kaupunkiin hänen ja hänen kaverinsa kanssaan. Pääsin taas säheltämään, kun missassin pysäkkini ja menin siinä yskänlääken takia ihan tokkurassa varmaan kuuden bussipysäkin päähän. Sitten tajusinkin, että nyt ollaan menossa jonnekin minne EI pitäisi. Seuraavalla pysäkillä pois, tien yli ja toiseen bussiin. Sähläykseeni menikin pieni tovi, kunnes olin taas keskustassa.


Eilen keskustassa oli menossa taas jotain koripallohaiheista häppeninkiä konsertin muodossa. Sinne ei kuitenkaan viitsinyt jäädä lojumaan, vaan lähdimme tallaamaan jonkun helkkarin älynväläyksen takia jollekkin kukkulalle. Melkein kuolin portaissa, yskin keuhkot pihalle ja hyvä etten pyörtynyt kaiken kukkuraksi. Kun sitten oltiin päästy kiroilten sen typerän mäen huipulle, oltiin siellä pari minuuttia. Ja eikun takaisin alas! Kiilakoroilla ja polvet hyytelönä niitä kuolettavia portaita alas tullessa ei paljon naurattanut. Sieltä lähdettiin pelaamaan biljardia joen toiselle puolelle jollekkin miniostarille, jonka nimi ei tule mieleen. Kahden tunnin päästä olinkin jo kotona keittelemässä teetä. 

Näkymää pirulliselta kukkulalta

Tänään menin kuitenkin kouluun, koska en tykkää missata koulua. Lisäksi fysiikan tunnilla jouduin pitämään pienen esitelmän, josta oli sopinut jo aikaisemmin opettajani kanssa. Ideana oli se, että olin käynyt samat asiat jo vuotta aiemmin. Sepitin reilun vartin mittaisesti muutamaa lakia englanniksi, joska kirjassamme asiat on esitelty niin huonosti. Mikäs siinä, sain kympin pelkästään kertomalla jo aiemmin oppimani! :D Eikä fysiikka ole ainoa oppiaine, jonka olen jo opiskellut. Suurimman osan olen käynyt jo ihan peruskoulussa. Kemiassa olenkin vuoden edellä. Ei taida jäädä viimeiseksi esitelmäksi...


Kouluni on muutenkin melko rento, verrattuna Suomen kouluihin. Läksyjä saan silloin tällöin (eikä se johdu pelkästään siitä, etten pystyisi tehdä liettuankielisiä kotitehtäviä). Kaksi venäläistä poikaa ovat ritarilliseti lupautuneet kääntämään minulle, mitä tunnilla tehdään ja saan todella kiittää heitä tästä. He ovat minulle kuin isoveljiä, joita minulla ei koskaan ollut. Olen jo niin tykästynyt Vilnaan ja kouluuni, että tiedän lähdön olevan vaikeaa. Vaikkakin olen kyllästynyt sateeseen. Nytkin sataa kuin Esterin persuksesta ja ukkostaa. Joten näissä tunnelmissa mennään eteenpäin. 

Edit: Ja siihen muuten loppui Suomen matka koripallon EM-kisoissa. Suomi hävisi Slovenialle 60-67. On aihetta kuitenkin olla ylpeä Suomen pelaamisesta. Tässä on vielä monta vuotta edessä, monta tilaisuutta panna parastaan. PS. Tietääkö joku ihana ihminen miten voin katsoa nettiteeveetä täällä? Vai onko se mahdotonta? Kiitos.

Ilouutisia

Tänään kaupungilla pyöriessäni huomasin, että poikaystäväni oli soittaut ja soitin takaisin. Sain kuulla uutisia, jotka saivat veren kiehumaan sisälläni. Vuokranantajamme oli lähettänyt sähköpostiviesti, että hän on antanut meille lupaamansa asunnon läheiselle tuttavalleen ja toivotti meille onnea uuden asunnon etsimiseen.

Silloin kilahti ja tuntui siltä, että jos joskus kaikki paska voisi kaatua päälle, niin se tapahtui tänään. Osoitteenmuutos on tehty. Kaikki postini menee kyseiseen osoitteeseen muutaman päivän kuluttua. Liput on varattu matkalle. Isäni (joka tuo kamamme perässä), lauttalippu on varattu. Kaikki on suunniteltu valmiiksi. Ei tarvitsisi, kuin allekirjoittaa paperit ja saisimme muuttaa asuntoon samana päivänä. Kyseinen riivaja oli kirjoittanut meille mustaa valkoisella, että hän vuokraa meille asuntonsa. Tapahtuman olisin ymmärtänyt vielä jossain määrin, jos olisimme kuulleet tästä kuukausi sitten!  Kyse ei ole mistään muusta, kuin äärimmäisen härskistä vittumaisuudesta.

Pahimmasta raivostani ja huutamisestani aloin keskittyä olennaiseen, asunnon löytämiseen. Edes väliaikainen asunto kelpaisi nyt. Yhden asunnon hyvältä paikalta saimme järkättyä Vilnasta. Ongelma on, että joku on varannut sen ennen meitä ja SAATTAA muuttaa asuntoon muutaman päivän sisällä. Jos ei, niin asunto on meidän. Olemme ottaneet härskisti käyttöön kavereiden kaverit ja kaikki mahdolliset tuttavat, joilla saattaisi olla edes joku idea päässään. Onneksi tilanne on nyt valoisampi ja meillä on edes muutama vaihtoehto, mutta olen edelleen raivoissani. En todellakaan ole antautumassa helpolla ja sanomassa: " Aijaa no me etitään viikossa toinen asunto, ei se mitään! :) ". Haluan todellakin jutella kyseisen henkilön kanssa puhelimessa tahi kasvokkain ja selvittää tämän sotkun. Vähintä, mitä hän nyt voi tehdä on auttaa meitä löytämään toinen asunto, mutta se taitaa olla liikaa pyydetty. 

Tämä kuvaa hyvin, miltä tänään tuntui.
(We <3 it)

Onko muilla kokemuksia raivostuttavista ongelmista vuokra-asuntojen tai vuokranantajien kanssa? Please leave a comment down below!