Mro! Olen alkanut tottumaan kipsiin, vaikka se hidastaakin elämääni oikein mukavasti ja sormet puutuvat välillä niin, että sattuu. Muuten en murtumaa, edes tunne ja kipulääkkeille ei ole tarvetta. Lähetin röntgenistä saamani kuvat isälleni, joka on lääkäri ja kysyin kuinka pahalta näyttää. Hänen mielestään se on pieni, mutta ärsyttävä ja paranemiseen kunnolla kestäisi 4-5 viikkoa. En sanoisi, että olen urheilullinen, mutta olen paljoa duunaava. Tämä kipsi siis ei sovi minulle, nyt haluaisin vain mennä juoksemaan, laittamaan ruokaa ja tiskaamaan. Mitään näistä en kuitenkaan voi tehdä ja se saa vereni kiehumaan. Huomenna on lentopallo reenit ja niihin en voi osallistua ainakaan kolmella kerralla. Huomenna menen sinne henkiseksi tueksi ystävilleni ja vaikka pisteiden laskijaksi. Voisihan siellä vaikka treenata oikean käden habaa jos huvittaa.
Koulussa menee kohtalaisesti, ymmärrän päivä päivältä enemmän ja helppoja tekstejä pystyn kääntämään pienellä avulla. Liettua ei mielestäni ole hirveän vaikeaa, vaikka luultavasti onkin vaikein osaamistani kielistä. Englantia puhun sujuvasti ja siihen syynä onkin myös se, että olen puhunut melkein ja ainoastaan englantia kohta 3 vuotta. Oikeastaan englannin opettajani luuli minun olevan jenkki, kun hän kysyi kuinka pitkään olen asunut Suomessa ja selitti myöhemmin, mitä hän oli luullut monta viikkoa. :D Saksaa ymmärrän hyvin, mutta puhun tyydyttävästi. Sama homma ruotsissa. Liettuaa olen oppinut huimasti ja se yllättää, jopa itsenikin. Parissa kuukaudessa sanavarastoni on 400-500 sanaa + lauseita ja kielioppia. Tavoitteeni on puhua, edes auttavasti Jouluun mennessä. Jouluna olisi myös tarkoituksena mennä Suomeen ihastelemaan lunta. Toivotaan, että niin käy. En ole hirveästi jaksanut opiskella liettuaa, vaan olen oppinut sitä koko ajan ympäriltäni. Ymmärrän yleensä n. 10-100% aiheesta, mistä puhutaan.
Kohta menenkin tekemään syksyn viimeisistä kanttarelleista ruokaa ja nauttimaan syksyisestä illasta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti