Ottaa päähän taas vaihteeksi

Joinakin päivinä koulu ei maistu ollenkaan mulle. Varsinkaan, kun tietää maksavansa 880 litaa kuukaudessa opetuksesta, jota ei edes saa. Koulussa minulle parhainta on kaverit ja niiden takia menenkin kouluun, mutta olen huomannut kuinka jotkut opettajat eivät välitä pätkän vertaa minun oppimisestani. Opettajan tehtävä on opettaa ja varmistaa, että oppilas oppii. No ei näköjään tässä koulussa. Jotkut opettajat antavat minulle materiaalia mitä pitää tehdä, kääntävät mistä puhutaan jne. Sitten on tietysti niitä monia poikkeuksia, jotka olettavat minun olevan joku hemmetin kone. Hyväksi esimerkiksi voin antaa fysiikan. Olen istunut siellä tunneilla kohta kuukauden päivät ja kuunnellut hölönpölöä aikani kuluksi. Ei läksyjä ei mitään materiaalia, eikä käännöksiä. Tänään isketään koe eteen ja sanotaan, että tee. Yhteiskuntaoppi on samassa kerhossa, akka höpöttää koko tunnin ja jengi kirjottaa vihkoon. Olis tosi hienoa, jos kertoisit edes mistä te puhutte! Etiikan tunneilla sama juttu jatkuu, opettaja pölpöttää koko tunnin ja minä maksan liettuan kielen kuuntelemisesta. 


Huomenna olisi tarkoitus puhua hieman luokanvalvojani kanssa, että jotkut opettajat voisivat tehdä viiden minuutin extraa töitä ja se helpottaisi erittäin paljon. En pyydä paljon, mutta en halua koulussa roikkua kuunnellen ja istuskellen myöskään. Laskin, että kahdeksan oppiainetta menee aina istumiseen tuppisuuna, mistähän minä maksan täällä...

Siivousurakka

Tänään on edessä kunnon siivous lattiasta katoon ja läksyjä. Tässä video englanniksi, jonka kaverini linkitti minulle. Jokainen sanokoot oman mielipiteensä. Jotkut asiat ovat totta ja jotkut, ehkä osatotuuksia. Kuin kommenteissa lukikin, ei tämä mikään maanpäälinen taivas ole. Vaan niitä Adadas ja Adike pukuisia juippeja kannattaa vältellä, koska ne puukottavat sinut puhelimesi takia. Teistä olen hieman erimieltä myös, ehkä ne ovat hyvät verrattuna Puolan teihin! :D

Viikonlopun sana: säänmukainen pukeutuminen

Tämä postaus oli tarkoitus julkaista eilen, mutta tulikin pari muuttujaa enkä jaksanut bloggailla yhtään. Kuitenkin tässä on taas vaihteeksi koulustani ja viikonlopustani vähän juttua. Koulussa on ollut melko kiire. Kaksi projektia tehtävänän ja läksyjä, Suomi-projektini esittelin tänään kolmesti eri luokille. Tänään on joku Euroopan kielten päivä tai jotain sellaista, joten pari ryhmää teki englannin tunnille projekteja eri kielistä. Minulle suotiin tietenkin suomen kieli ja maa itsessään. Opettaja taisi innostua vähän liikaa siitä, koska hän pyysi minua esittämään sen ensin omalle luokalleni, yseille ja vielä kahdennelletoista luokalle. Yleisöä kuitenkin kiinnosti Suomi aika pajon ja kovasti kyselivätkin.

Viikonloppuna olinkin ulkona aika paljon, lauantaina menin ilotulitusnäytökseen kahden ystäväni kanssa Vingis puitoon. Kiertelimme keskustassa hieman ennen näytöstä ja eksyimme yhteen kojuun, jossa myytiin kaikkea rusetti aiheista tavaraa. Nuori tyttö oli myymässä ja puhui melko hyvää englantiakin, joten päätin kannattaa hänen yritystään ja ostin itselleni reilulla eurolla sormuksen. Lauantaina oli aurinkoinen ja kaunis päivä, mutta melko viileä ja olin varustautunut hupparilla ja farkuilla näytökseen. Kuulin pari minuuttia ennen näytöstä, että koko roska kestää neljä tuntia. Mikäs siinä, kahvikuppi käteen ja hytisemään neljäksi tunniksi. Näytös oli kuitenkin erittäin näyttävä, vaikka liettualainen hippibändi ei hirveästi iskenyt. He pitivät tunnelmaa yllä melkein kahden tunnin ajan. Näytöksen jälkeen sain onneksi kyydin kotiin, koska seikkaileminen kotiin sieltä metiköstä yhdentoista aikaan olisi ollut mahdoton tehtävä. Hyvät fiilikset jäi koko reissusta ja puistosta, ehkä uudestaan joku kerta! 

Sunnuntaina lähdin ulos kävelylle ystäväni Maxin kanssa, aikomuksena oli mennä vanhaan kaupunkiin Coffee Inn nimiseen kahvilaan, mutta kaikki paikkat olivat ihmisiä pullolaan. Kahdenkymmenen minuutin odotuskaan ei houkutellut, joten kävelimme vain ympäriinsä ja katselimme maisemia. Päivä loppuikin kauppareissiin, illalliseen Submarine nimisessä ravintolassa ja X-files jaksoihin. Beatlessin ystäville suositten kyseistä ravintolaa, koska ravintola on täynnä Beatles aiheista kamaa ja musiikkia. Ruokakaan ei ole ollenkaan pahaa, hintakin on juuri sopiva. Suklaakakku reilulla erolla, nami!

Uusi lelu

Matkalla Vingikseen

Jaakko Eino Kalevi Liettuassa livenä

Miks joka päivä sataa?

No tämä postaus menikin sitten tälle viikolle, tarkoituksena oli kirjoittaa se viime viikolla siis. Syyksi voisin sanoa sen, että olen ollut perjantaista lähtien sairaana. Perjantaina aamulla huomasin, ettei minusta ole kouluun lähtemään ja jäin kotiin. Tappaakseni aikaa aloin katsomaan MTV:tä, mutta nukahdin sitten kuudeksi tunniksi (heheh). Viikonloppu meni sitten yskänlääkkeiden ja teen parissa, kunnes eilen luokkakaverini sanoi, että nyt mennään eikä meinata. Olin tulossa varmaan mökkihöperöksi kotona, joten lähdin kaupunkiin hänen ja hänen kaverinsa kanssaan. Pääsin taas säheltämään, kun missassin pysäkkini ja menin siinä yskänlääken takia ihan tokkurassa varmaan kuuden bussipysäkin päähän. Sitten tajusinkin, että nyt ollaan menossa jonnekin minne EI pitäisi. Seuraavalla pysäkillä pois, tien yli ja toiseen bussiin. Sähläykseeni menikin pieni tovi, kunnes olin taas keskustassa.


Eilen keskustassa oli menossa taas jotain koripallohaiheista häppeninkiä konsertin muodossa. Sinne ei kuitenkaan viitsinyt jäädä lojumaan, vaan lähdimme tallaamaan jonkun helkkarin älynväläyksen takia jollekkin kukkulalle. Melkein kuolin portaissa, yskin keuhkot pihalle ja hyvä etten pyörtynyt kaiken kukkuraksi. Kun sitten oltiin päästy kiroilten sen typerän mäen huipulle, oltiin siellä pari minuuttia. Ja eikun takaisin alas! Kiilakoroilla ja polvet hyytelönä niitä kuolettavia portaita alas tullessa ei paljon naurattanut. Sieltä lähdettiin pelaamaan biljardia joen toiselle puolelle jollekkin miniostarille, jonka nimi ei tule mieleen. Kahden tunnin päästä olinkin jo kotona keittelemässä teetä. 

Näkymää pirulliselta kukkulalta

Tänään menin kuitenkin kouluun, koska en tykkää missata koulua. Lisäksi fysiikan tunnilla jouduin pitämään pienen esitelmän, josta oli sopinut jo aikaisemmin opettajani kanssa. Ideana oli se, että olin käynyt samat asiat jo vuotta aiemmin. Sepitin reilun vartin mittaisesti muutamaa lakia englanniksi, joska kirjassamme asiat on esitelty niin huonosti. Mikäs siinä, sain kympin pelkästään kertomalla jo aiemmin oppimani! :D Eikä fysiikka ole ainoa oppiaine, jonka olen jo opiskellut. Suurimman osan olen käynyt jo ihan peruskoulussa. Kemiassa olenkin vuoden edellä. Ei taida jäädä viimeiseksi esitelmäksi...


Kouluni on muutenkin melko rento, verrattuna Suomen kouluihin. Läksyjä saan silloin tällöin (eikä se johdu pelkästään siitä, etten pystyisi tehdä liettuankielisiä kotitehtäviä). Kaksi venäläistä poikaa ovat ritarilliseti lupautuneet kääntämään minulle, mitä tunnilla tehdään ja saan todella kiittää heitä tästä. He ovat minulle kuin isoveljiä, joita minulla ei koskaan ollut. Olen jo niin tykästynyt Vilnaan ja kouluuni, että tiedän lähdön olevan vaikeaa. Vaikkakin olen kyllästynyt sateeseen. Nytkin sataa kuin Esterin persuksesta ja ukkostaa. Joten näissä tunnelmissa mennään eteenpäin. 

Edit: Ja siihen muuten loppui Suomen matka koripallon EM-kisoissa. Suomi hävisi Slovenialle 60-67. On aihetta kuitenkin olla ylpeä Suomen pelaamisesta. Tässä on vielä monta vuotta edessä, monta tilaisuutta panna parastaan. PS. Tietääkö joku ihana ihminen miten voin katsoa nettiteeveetä täällä? Vai onko se mahdotonta? Kiitos.

Why Reality Show?

Tämän takia, Brainstorm on varmaan musiikin, jota kuuntelen top3 listalla. Suosittelen lämmöllä kyseistä bändiä. Täällä minä odottelen Brainstormin saapuvan Liettuaan keikalle. Nami! 

What's in her bag?

Elikkäs koulussa olen ollut nyt melkein viikon ja ajattelin pistää tälläisen postauksen tänään. Laukkuni sisältö vaihtelee päivittäin, riippuen aineista koulussa yms. Tässä on kuitenkin jokaisen päivän perusta. 


 -Kännykkä (+kuulokkeet)

Kuolisin varmaan ilman puhelinta. Se sisältää kalenterini, kaikki tärkeät tapahtumat, bussiaikatauluni ja lukujärjestykseni. Ilman sitä en lähde kotoa. Samalla voin kuunnella bussissa musiikkia soittimesta, ettei tule aika pitkäksi.


 -Lompakko


Rahat, Kela-kortti, vakuutukset yms. kulkevat mukana. Koulussa voin sitten ostaa kahvia tai kotimatkalla käydä kaupassa.


 -Naaman ehostusvälineet


Huulikynä, Diorin Lip Maximizer huulikiilto, Yves Rocherin mansikkahuulirasva ja peili. Näillä saa feissin näyttämään jotenkin siedettävältä esim. sadekuuron jälkeen, niin_kuin_eilen.


 -Sanakirja


Joka päivä joudun siihen turvautumaan, ilman sitä koulupäivä on melkoista helvettiä. Omassani on 25 000 sanaa ja tähän mennessä olen kaiken tarvittavan siitä löytänytkin.


 -Kirjat


Kirjani vaihtuvat päivittäin riippuen lukujärjestyksestä, mutta tässä pari hyödyllisintä.
Maol taulukot pelastaa matikan tunnit, kun et ymmärrä mitään. Lisäksi koulusta saamani Po truputi Lithuanian for beginners-kirjat ovat aina mukanani, niitä voi täytellä välitunneilla ja muuna vapaa-aikana. Kuitenkin nämä ovat myös oppikirjani liettuan tunneille.


 -Avaimet


No en pääsisi kotiin muuten, enkä pystyisi lukitsemaan ovea ilman niitä. Joskus aamulla (lue:  joka päivä) paniikki iskee, kun en muistakkaan minne avaimet viimeksi laitoi ja bussiin on kiire, mutta ovi pitää saada auki ja suljettua! 


Joten tälläistä tänään, mutta tällä viikolla kerron vähän enemmän päivärutiineistani ja koulunkäynnistä täällä.

Lapsen eka päivä koulussa

Tänään siis alkoivat koulut Liettuassa ja tottakai pääsin kehäämään taas. Ensiksi aamulla kiireessä katsoin kelloa väärin ja juoksin bussiin, kunnes huomasin perillä että minulla on puolitoista tuntia aikaa koulun alkuun. Aloin sitten kävelemään ympäriinsä. Samalla huomasin, että kaikilla muksuilla oli kukkia mukana, joten kirjoitin poikaystävälleni, että pitäisikö minullakin olla. Onneksi ostinkin kolme vaaleanpunaista ruusua, sillä kaikki luokkatoverinikin toivat. 


Kun sitten raahauduin koululle (etuajassa tietenkin) järkyttävä harmaa nallekarhumaskotti tuli halailemaan ja jakamaan karkkia. Tuntui, kuin olisin taas menossa ensimmäiselle luokalle. Sisällä sitten oli kolme opettajaa, joilta kysyin minne pitäisi mennä ja yksi heistä opastikin sitten luokkaani. Ajattelin vain, että hymyile ja älä välitä katseista. Siinä menikin tuskallisen pitkät viisitoista minuuttia, kun puheenaihe oli heillä Suomi, englannin ja liettuan kieli. Pari uskaltautuikin jopa puhumaan pari sanaa, pyysivät sanomaan jotain suomeksi, kehuivat kauniiksi ja kysyivät mitä minä täällä teen. En taida oikein sopeutua joukkoon, koska vaikka olenkin vain 166cm pitkä, kaikki luokkani tytöt ovat minua lyhempiä. Enkä ole mikään suomalainen stereotypia, minulla ei ole blondeja hiuksia tai sinisiä silmiä. Kidutusvartin jälkeen mentiin ulos kuuntelemaan jotain puhetta, johon en jaksanut edes keskittyä. Alkoi satamaan ja menimme vaahteran alle suojaan. Siinä meni seuraavat viisitoista minuuttia.

Seuraavalla tunnilla jaettiin muutamia lappuja, jotka olin jo saannut aiemmin ja sitten minut ja joku muu uusi oppilas esiteltiin luokalle ja painotettiin, etten puhu liettuaa. Kolme tyttöä kysyivät, haluaisinko lähteä heidän kanssa keskustaan syömään, joten lähdimme sinne taksilla sateen takia. Ajattelin, että tämä saattaisi auttaa minua sopeutumaan huomenna, kun minulla olisi edes joku jolle puhua. 

Kouluni on melko pieni ja minun luokallani on vain 24 oppilasta. Tottakai on ymmärrettävää, että Liettuassa melkein yhdeksäntuhatta litaa naperon opiskelusta vuodelta on melko huima hinta. Koulussa kuitenkin Lacostet vilkkuivat ja iPhonet, joten ei mitään uutta minulle. Olen tottunut siihen Suomessakin, että normaalituloisella voi hyvinkin olla Lacostea päällä tai älypuhelimia. Tottakai Nokia taisi viedä voiton Applelta tällä kertaa. Koulussa piti olla päällä bleiseri, joka vaihdetaan myöhemmin koulupuvun takiksi, kun sellaiset saadaan. Onneksi perjantaisin saa pitää päällään vaikka havajipaitaa, shortseja ja sukkia sandaaleissa, jos lystää.

(Kuvat: We <3 it)